Uuden raivaaja

Julkaistu 03.11.2017
Teksti Sanna Sevänen
Kuvat Emil Bobyrev
Avainsanat
, ,
Terveydenhuollon kehittäjänä kunnostautunut Kuusisto haaveilee työskentelevänsä vielä joskus yliopistolla tutkimuksen ja opetuksen parissa.
Terveydenhuollon kehittäjänä kunnostautunut Kuusisto haaveilee työskentelevänsä vielä joskus yliopistolla tutkimuksen ja opetuksen parissa.

Vuoden jonot neurologian poliklinikalle lyhenivät kolmen kuukauden mittaisiksi, kun Hanna Kuusisto kehitti uuden etähoitomallin ja otti sen käyttöön. Nyt hän keskittyy täysipäiväisesti kehittämiseen Kanta-Hämeen keskussairaalan hallintoylilääkärinä.

Syyskuussa 1998 Hanna Kuusisto oli aloittanut erikoistuvana lääkärinä Tampereen yliopistosairaalan (Tays) neurologian poliklinikalla. Nopeasti hän tajusi, että poliklinikalle oli sietämättömän pitkät jonot.

Pahimmillaan potilaat joutuivat odottamaan vuoden ennen kuin pääsivät neurologin puheille.

Meidän piti tehdä hoitoyhteenveto, kun joku oli ollut meillä vuoden potilaana. Jouduimme tekemään niitä ihmisistä, joita ei ollut kertaakaan tavattu, Kuusisto kertoo.

Potilaat eivät aina jonotuksen jälkeen muistaneet, miksi lähete oli kirjoitettu. Toinen ääripää olivat ne, jotka joutuivat pelkäämään aivokasvainta turhaan kuukausien ajan. Se oli epäinhimillistä.

Toisaalta Kuusisto huomasi, että osa potilaista viipyi lääkärillä vain viisi tai kymmenen minuuttia. Ongelmaan oli pakko keksiä ratkaisu, ja se oli hyvin yksinkertainen.

Suora polku lääkäriksi

Jo ensimmäisellä luokalla koulussa Kuusisto tiesi, että hän halusi aikuisena lääkäriksi. Erikoisala loksahti paikalleen kerralla, kun lääkiksessä tehtiin neurologian opintoja.

Tiesin, että vahvuuteni on kanssakäymisessä, ja neurologiassa tapahtui siihen aikaan valtavasti kehitystä. MS-tautiin, Alzheimeriin ja liuotushoitoihin oli juuri tulossa ensimmäiset lääkkeet.

Hän aloitti neurologian erikoistumisopinnot vuonna 1997 Savonlinnassa. Perheen kolmas lapsi oli syntynyt helmikuussa, ja toukokuussa Kuusisto hyppäsi suoraan vt. ylilääkärin saappaisiin. Hän oli kesän ajan sairaalan ainoa neurologi, joka hoiti yksin teho-osaston, poliklinikan ja päivystyksen.

Kun menin töihin, siellä ei ollut enää ketään, jolta olisin saanut perehdytystä. Minua ei silti pelottanut. Olin nuori ja innoissani, ja ajattelin, että nyt on minun mahdollisuuteni näyttää.

Kehittäjä ja lohduttaja

Kesken haastattelun Kuusisto lähtee Kanta-Hämeen keskussairaalan kahviosta etsimään poikaansa. Tämä on istunut aamun laboratorion jonossa ja tarvitsisi auton avaimet.

Poikaa ei löydy, ja Kuusisto huomauttaa, että laboratorioidenkin toiminnassa olisi kehitettävää. Esimerkiksi nettiajanvaraus voisi olla selkeämpi ja lääkärit voisivat luopua turhista kokeista eli niin kutsutuista rutiinilabroista.

Yllättävän paljon määrätään kokeita, joista ei ole ajateltu, mitä niiden tuloksilla tehdään.

Kehittäminen on Kuusiston intohimo, ja siihen hän on saanut keskittyä syyskuusta alkaen kunnolla, kun hallintoylilääkärin pesti muuttui täysipäiväiseksi.

Alkuvuosi oli hankala, sillä hän hoiti hallintoylilääkärin ja neurologian ylilääkärin tointa rinnakkain. Lisäksi päivä viikossa oli varattu ms-potilaille.

On palkitsevaa, kun voi hälventää potilaan pelkoja, lohduttaa ja kertoa, että asiat järjestyvät.

MS-tauti on Kuusiston erikoisosaamisaluetta. Hän väitteli taudin riskitekijöistä lääketieteen tohtoriksi ja on tutkinut ympäristön vaikutusta sairauden puhkeamiseen sen jälkeenkin.

Palkitsevia puheluita

Ratkaisu Taysin neurologian pitkien jonojen purkamiseen löytyi lähetepinosta. Kuusisto huomasi, että lähettävän lääkärin tietojen ja tutkimusten perusteella voi usein poimia tapaukset, joiden taustalla ei ole neurologista syytä.

Niinpä hän istui lähetepinon ääreen ja alkoi tehdä hoidon tarpeen arviointeja keskittyen ja huolella. Oma pinonsa oli niille, joiden vaivat eivät vaikuttaneet vaarallisilta.

Kasaan päätyi, jos lähetteeseen oli kirjattu tavallinen päänsärky, puutuminen, lihasten nykiminen, unohtelu tai väsymys ilman muita oireita tai neurologisia löydöksiä.

Sitten Kuusisto tarttui puhelimeen. Alusta lähtien potilaiden suhtautuminen oli myönteistä ja ilahtunutta.

Joka päivä oikein odotin, että pääsen soittamaan. Potilaat vastasivat usein ”ihanaa, kun soitit” ja ”olen odottanut tietoa jo pitkään”.

Oli kumouksellinen ajatus, että lääkäri soitti potilaalle eikä tavannut tätä kasvokkain. Epäilijöitäkin oli, mutta esimiehet seisoivat Kuusiston takana.

Muille lääkäreille muutos näkyi vain sillä tavalla, että vastaanotolle saapuva potilasaineisto oli tarkoituksenmukaista.

Joskus puhelimessa tuli vastaan potilas, jolle oli lähetteen kirjoittamisen jälkeen ilmaantunut lisää oireita. Silloin oli hienoa, että hänelle oli soitettu nopeasti eikä vasta kuukausien päästä.

Jonot saatiin purettua nopeasti ja pian odotusaika oli kuudesta viikosta kahteen kuukauteen.

Etähoitomalli nousi nopeasti luontevaksi tutkimusaiheeksi. Heti ensimmäisistä tuloksista kirjoitettiin Lääkärilehteen, sillä malli todella toimi.

Viime syksynä Kuusisto väitteli etähoitomallistaan filosofian tohtoriksi. Lääkäriliitto palkitsi mallin laatupalkinnolla, Kuusisto sai eHealth-tunnustuksen ja ammattilehti Mediuutiset nosti hänet Vuoden vaikuttaja -kilpailussa viidennelle sijalle.

Nyt etähoitomalli on käytössä ainakin useammalla neurologian poliklinikalla, korvataudeissa Helsingissä, Tampereella lastentaudeissa ja Hämeenlinnassa korva-, silmä- ja ihotaudeissa.

En edes tiedä, missä kaikkialla mallia käytetään. Se ei ole kovin formaali, vaan jokainen erikoisala voi muokata sen omia tarpeitaan vastaavaksi.

Uusia tutkimusaiheita Kuusistolla on jo jonoksi asti. Listalla ovat ainakin lähetelomakkeen toimivuus, lääkäreiden työnohjaus ja ihmisten valintojen perusteet erikoissairaanhoidon valinnanvapaudessa.

Niin minulle käy. Joku aihe alkaa kiinnostaa, alan kehittää sitä ja sitten totean, että pitäisi varmaan tehdä tutkimus, että muutkin saavat tietää asiasta.

Tärkeintä on osata kuunnella

Ihmisläheisyys ja inhimillisyys ovat Kuusiston työssä tärkeitä arvoja. Hän mainitsee suurimmaksi saavutukseksi urallaan esimiehenä onnistumisen. Neurologian poliklinikalla potilaat ja hoitajat ovat tyytyväisiä, ja työntekijöitä olisi tulossa yli tarpeen.

Siitä olen aika onnellinen.

Merkittävin oppi on puolestaan ollut se, että potilaan hoidossa tärkeintä on kuunteleminen.

Puhelimessakin keskityn niin, että olen aivan hiljaa ja panen silmät kiinni. Ja puheen pitää aina olla selkokielistä ja kansantajuista.

Kuuntelemisesta ja muiden tarpeiden ymmärtämisestä sai alkunsa myös kuuluisa etähoitomalli. Kuusiston ensimmäisellä työviikolla Taysin neurologian osastolla osastonhoitaja tuskaili, kuinka hoitajia kuormittivat pitkään jonossa olleet potilaat.

He soittelivat hoitajille, kertoivat pahentuneista oireista ja ihmettelivät, miksi eivät pääse hoitoon. Silloin ajattelin, että näin ei voi olla. Että lääkärit eivät hoida omaa osuuttaan ja potilaat ja hoitajat kärsivät.

Kolme kuukautta myöhemmin etähoitomalli oli jo käytössä.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Mylab Nyt-lehden numerossa 2017 2

Avainsanat
, ,
Mylab Nyt Näkökulma | 03.11.2017

Uuden raivaaja

Vuoden jonot neurologian poliklinikalle lyhenivät kolmen kuukauden mittaisiksi, kun... » Lue lisää
Mylab Nyt Näkökulma | 25.10.2017

Just siirsi asiakkaan keskiöön

Järvenpäässä valmistaudutaan sote-uudistukseen monella rintamalla. Tammikuussa avautui uusi sosiaali-... » Lue lisää
Mylab Nyt Mylab On | 11.10.2017

Haaveissa oma tupa Italiassa

Tutustu meihin! Mylabin kasvona Satu Salmi » Lue lisää
Mylab Nyt Näkökulma | 10.10.2017

Kanta kasvaa ja kehittyy

Sote-uudistuksen toteutuminen ei jää tietojärjestelmistä kiinni, uskoo sosiaali- ja... » Lue lisää
Mylab Nyt Näkökulma | 04.10.2017

Merkkiaine voi paljastaa ärhäkän syövän

Helsingin yliopistossa etsitään uusia keinoja tunnistaa, kenen eturauhassyöpä etenee... » Lue lisää
Mylab Nyt Näkökulma | 03.10.2017

Laboratorioseuranta siirtyy kotiin

Kun potilas mittaa laboratorioarvonsa vierilaitteella kotona, säästyy paljon sekä... » Lue lisää
Mylab Nyt Näkökulma | 28.09.2017

Käsityöstä robotteihin ja automaatioon

Miten kliinisten laboratorioiden arki on viime vuosina ja vuosikymmeninä... » Lue lisää
Mylab Nyt Mylab On Uutiset | 28.09.2017

Weblab etenee mikrobiologiaan

Mikrobiologian toimintojen kehittäminen on ollut haastava, mutta palkitseva projekti.... » Lue lisää
Mylab Nyt Näkökulma | 21.09.2017

Nopeampi diagnoosi syöpäpotilaalle

Professori Bruce Friedman haluaisi valjastaa tietojärjestelmät palvelemaan paremmin syöpäpotilaan... » Lue lisää
Mylab Nyt Näkökulma | 21.09.2017

Kuka omistaa terveystietosi?

Tulevaisuudessa meillä jokaisella on mahdollisuus hallinnoida omia terveystietojamme, uskovat... » Lue lisää
Mylab Nyt Näkökulma | 20.09.2017

Terveyden edistämistä vai raittiusseuran puuhastelua?

Sähköisestä oman terveyden seurannasta toivotaan ratkaisua terveydenhuollon resurssipulaan. Ongelmana... » Lue lisää
Mylab Nyt Mylab On | 20.09.2017

Koirat ja mailat ulkoiluttavat sovellusasiantuntijaa

Tutustu meihin! Mylabin kasvona Päivi Elo » Lue lisää
Mylab Nyt Mylab On | 19.09.2017

Nuoruuden harrastus tempaisi mukaansa

Tutustu meihin! Mylabin kasvona Irina Avonius » Lue lisää
Mylab Nyt Mylab On | 19.09.2017

Keskinkertaisuus ei riitä

Tutustu meihin! Mylabin kasvona Annika Rökman » Lue lisää
Mylab Nyt Näkökulma | 18.09.2017

Uudet tekniikat vähentävät salapoliisityötä

Tulevaisuudessa automaatit ja robotit hoitavat mikrobinäytteiden viljelyn ja kasvatuksen... » Lue lisää