Olli Laitinen, Minna Hankaniemi ja Vesa Hytönen ovat mukana tutkimusryhmässä, joka testasi enterovirus-rokotetta hiirillä viime syksynä. 
Olli Laitinen, Minna Hankaniemi ja Vesa Hytönen ovat mukana tutkimusryhmässä, joka testasi enterovirus-rokotetta hiirillä viime syksynä. 
Tutkimusnäytteitä säilytetään nestetypessä Tampereen yliopiston tutkimuslaboratoriossa. 
Tutkimusnäytteitä säilytetään nestetypessä Tampereen yliopiston tutkimuslaboratoriossa. 
Laitisen, Minna Hankaniemen ja Vesa Hytösen tutkimusryhmä tutkii seuraavaksi, miten enterovirusrokotetta voisi jalostaa astetta pidemmälle. Tarkoitus on korvata vaikuttava aine eli virus keinotekoisella, viruksen kaltaisella partikkelilla, joka valmistetaan kokonaan laboratoriossa. 
Laitisen, Minna Hankaniemen ja Vesa Hytösen tutkimusryhmä tutkii seuraavaksi, miten enterovirusrokotetta voisi jalostaa astetta pidemmälle. Tarkoitus on korvata vaikuttava aine eli virus keinotekoisella, viruksen kaltaisella partikkelilla, joka valmistetaan kokonaan laboratoriossa. 
Rokotevalmiste säilyy vain kylmässä 
Rokotevalmiste säilyy vain kylmässä 
Enteroviruksen kaltaiset partikkelit toimivat tutkimustulosten mukaan rokotteessa virusten tavoin. Kuvassa CVB3 -virusta vastaava VLP (virus like particle). Enteroviruksen kaltaiset partikkelit toimivat tutkimustulosten mukaan rokotteessa virusten tavoin. Kuvassa CVB3 -virusta vastaava VLP (virus like particle). 
Enteroviruksia vastaan on kehitetty jo kaksi toimivaa rokotetta: poliorokote ja Kiinassa yleistä enterorokon tyyppiä vastaan kehitetty rokote. Toimivista rokotteista on ollut hyvä ottaa mallia myös Tampereella, kertovat Olli Laitinen ja Vesa Hytönen. 
Enteroviruksia vastaan on kehitetty jo kaksi toimivaa rokotetta: poliorokote ja Kiinassa yleistä enterorokon tyyppiä vastaan kehitetty rokote. Toimivista rokotteista on ollut hyvä ottaa mallia myös Tampereella, kertovat Olli Laitinen ja Vesa Hytönen. Tyypin 1 diabetes
Sairaudessa elimistö ei saa insuliinia, koska sitä tuottavat haiman saarekesolut ovat tuhoutuneet.
Insuliini säätelee verensokeria ja on elintärkeä.
Sairastunut tarvitsee insuliinia koko elämänsä ajan, muuten seurauksena on kooma ja kuolema.
Taudille altistavia geenejä tunnetaan yli 50, mutta ne eivät yksistään johda diabeteksen syntyyn.
Taudin lopullista syytä ei tunneta, eikä siihen ole ennaltaehkäisyä tai parannuskeinoja.
Tyypin 2 diabetes
Elimistön kyky tuottaa insuliinia on heikentynyt ja veren sokeripitoisuus nousee liian korkeaksi.
Johtuu geneettisestä alttiudesta ja elintavoista.
Kehittyy hitaasti ja voi olla pitkään oireeton.
Tautiin voi liittyä myös alentunut insuliinin vaikutus kudoksissa.
Varsinaista parannuskeinoa ei ole, mutta laihtuminen, liikunta ja terveellinen ruokavalio voivat auttaa oireettomaksi.
Elintapamuutokset ovat olennaisia myös ennaltaehkäisyssä.
Pysyviä muutoksia elämäntapaan
Ikä, sukupuoli, pituus, paino, vyötärönympärys. Diabetesriskiä kartoittava testi kyselee perustietoja, joiden perusteella se antaa riskiluvun. Mitä isompi numero, sen suurempi on todennäköisyys sairastua tyypin 2 diabetekseen seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Riskitesti on ollut pitkään terveydenhuollon käytössä, mutta nyt Itä-Suomen yliopiston StopDia-hanke on lähtenyt levittämään sitä muualle yhteiskuntaan. Nettitestin oli joulukuuhun mennessä tehnyt 21 000 ihmistä tutkimusalueilta eli Etelä-Karjalasta, Pohjois-Savosta ja Päijät-Hämeestä.
Heistä 12 000 kuului riskiryhmään ja heidät ohjattiin ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon.
Parhaat menetelmät käyttöön
StopDia-hankkeella on kunnianhimoinen tavoite: löytää parhaat keinot tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja levittää ne koko Suomeen. Sairaus yleistyy voimakkaasti, ja tyypin 2 diabetesta sairastaa THL:n mukaan jo noin 500 000 suomalaista.
On täysin mahdollista pysäyttää tyypin 2 diabeteksen yleistyminen, mutta se vaatii isoja panostuksia. Ympäristö ja elintavat pitäisi muuttaa sellaisiksi, että ihmiset eivät sairastu, toteaa hankkeen johtaja, professori Jussi Pihlajamäki.
Toimivia välineitä ennaltaehkäisyyn on, mutta käytännöt vaihtelevat kunnasta toiseen. Siksi välineiden tehoa on vaikea osoittaa, eivätkä ne pääse leviämään laajalle. StopDian on tarkoitus olla kokoava hanke, joka kokeilee menetelmiä isoilla ihmisjoukoilla.
Pihlajamäki vertaa tutkimusta Pohjois-Karjala-projektiin, jonka ansiosta sydäntautien kuolleisuus väheni yli 70 prosenttia.
Me teemme nykypäivän Pohjois-Karjala-projektia, mutta työkalut ovat erilaiset kuin silloin. Hyödynnämme digitaalisuutta ja mukana on psykologeja ja käyttäytymistieteilijöitä, jotka miettivät, miten elämäntapamuutoksista tulisi mielekkäitä ja ne istuisivat arkipäivään.
Pieniä muutoksia
Diabetesriskissä olevat ihmiset on tarkoitus tunnistaa ajoissa, jotta heille voidaan antaa ohjausta elämäntapojen muutoksessa eikä tauti pääsisi puhkeamaan ollenkaan. Lievissä tapauksissa tosin riittää, että ihminen itse tiedostaa riskin ja alkaa toivottavasti muuttaa elintapojaan sen mukaan.
Haluaisimme, että riskitesti tulisi yleiseen käyttöön koko maassa, niin että ihmisille tulisi automaattinen tapa käydä testaamassa riskinsä aina välillä. Meidän ei ole tarkoitus pelotella, vaan haluamme voimaannuttaa ihmisiä. Siksi tunnuslauseemmekin on ”ota riski haltuun”, sanoo tutkimuspäällikkö Jaana Lindstöm.
Ennaltaehkäisyn keinot ovat yksinkertaiset: laihduttaminen, liikunta ja terveelliset ruokailutottumukset. StopDia hankkeessa tutkitaan, miten muutoksista tulee pysyviä.
Pyrimme tunnistamaan, mitä hyvää ihmisellä jo on arjessaan ja etsimme tapoja lisätä näitä hyviä asioita, tutkimusjohtaja Pilvikki Absetz kertoo.
Apuna käytetään ryhmäohjausta ja elintapamuutoksen tukemiseen kehitettyä sovellusta. Osallistujat saavat itse valita, millaiset pienet teot soveltuvat omaan arkeen.
Haluamme antaa onnistumisen kokemuksia, ja siksi tarjoamme pieniä, helposti arkeen solahtavia tekoja. Pidemmän päälle niistä tulee tottumuksia, joilla on iso merkitys, Absetz sanoo.
Diabetes yleistyy valtavaa vauhtia kaikkialla maailmassa, ja tutkijat etsivät kiivaasti keinoja ”sokeritaudin” pysäyttämiseen. Tampereen yliopistossa kehitellään rokotetta tyypin 1 diabetesta vastaan, ja Itä-Suomen yliopiston hankkeessa haetaan parhaita konsteja tyypin 2 ehkäisemiseen ennalta.
Viime syksynä diabetestutkimuksessa otettiin merkittävä edistysaskel. Enteroviruksen aiheuttama diabetes onnistuttiin ensimmäistä kertaa ehkäisemään ennalta.
Koe tehtiin hiirillä, joihin pistettiin inaktivoitua enterovirusta sisältävää rokotetta. Rokotetuista hiiristä yksikään ei sairastunut, mutta verrokkiryhmästä puolet sai diabeteksen. Tutkimuksen tekivät Tampereen yliopiston ja Tukholman Karoliinisen instituutin tutkijat.
Merkittäviä tuloksia oli kolme. Pystyimme osoittamaan, että rokote tuottaa viruksia tunnistavia proteiineja eli vasta-aineita, estää diabeteksen syntymisen eikä aiheuta sivuvaikutuksia, sanoo apulaisprofessori Vesa Hytönen Tampereen yliopistosta.
Rokotetutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on löytää keino ehkäistä tyypin 1 diabetesta ihmisillä. Koska rokote toimi eläimillä, ollaan nyt askel lähempänä sitä, että rokotetta päästään tutkimaan myös ihmisillä.
Toistaiseksi ykköstyypin eli nuoruusiän diabeteksen syntymisen syitä ei kunnolla tunneta eikä sairauteen ole ennaltaehkäiseviä hoitoja.
Tappaako virus haiman soluja?
Ei ole sattumaa, että tyypin 1 diabetesta vastaan kehitellään rokotetta juuri Suomessa. 50 000 suomalaista sairastaa tautia, mikä on väkilukuun suhteutettuna eniten maailmassa.
Sairaus yleistyy kaikkialla maailmassa. Suomessa tyypin 1 diabetes on moninkertaistunut sitten 1940–1950-luvun, ja nyt sitä sairastaa jo useampi kuin yksi henkilö kahdestasadasta.
Yleistymisen syitä on tutkittu paljon, mutta varmaa syytä ei ole löydetty. Se kuitenkin tiedetään, että ympäristötekijöillä on tärkeä osuus, ja syyttävä sormi on osoittanut milloin maitoon, milloin d-vitamiiniin. Enteroviruksen ja diabeteksen yhteys on vuosi vuodelta vahvistunut, mutta vieläkään ei ole varmaa, onko enterovirus diabeteksen aiheuttaja ihmisillä.
Esimerkiksi Tampereen yliopiston DIPP-tutkimuksessa enterovirusta on löydetty useammin diabetesta sairastavilta lapsilta kuin terveeltä verrokkiryhmältä. Lisäksi enteroviruksen aiheuttamia infektioita on Suomessa useimmiten syys–talvikaudella, ja myös diabetesta ilmaantuu sykleittäin.
On huomattu, että enterovirus, tarkemmin ottaen coxsackie B –ryhmän virukset, hakeutuvat haimaan, joka tuottaa insuliinia, kertoo lääketieteellisen biokemian dosentti Olli Laitinen.
On siis mahdollista, että haimaan eksynyt enterovirus tuhoaa insuliinia tuottavia saarekesoluja, mikä selittäisi ainakin osan tyypin 1 diabetestapauksista.
Toinen teoria on, että enterovirus aiheuttaa haimassa pitkäaikaisen tulehduksen, jonka vuoksi elimistö alkaa työskennellä itseään vastaan. Jos insuliinisolut ovat pitkään osittain tulehtuneita, elimistö voi ryhtyä tulkitsemaan ne uhkatekijöiksi ja alkaa itse tuhota niitä.
Puhutaan niin kutsutuista autoimmuunisairauksista, joihin diabeteskin kuuluu, Laitinen kertoo.
Autoimmuunisairauksien syntyyn liittyy myös hygieniateoria, jonka mukaan kaupungistuneissa yhteiskunnissa ihmiset altistuvat monille sairauksille, koska elävät liian puhtaassa ympäristössä. Puolustusjärjestelmä ikään kuin laiskistuu, koska sillä ei ole tarpeeksi tekemistä.
Meillä on aiempaa suppeampi kosketus viruksiin ja sairastamme vähemmän virusinfektioita, ja siksi puolustusjärjestelmämme on alttiimpi häiriöille ja aiemmin harmittomista viruksista saattaa tulla vaarallisia, Vesa Hytönen sanoo.
Rokote estää viruksen toiminnan
Diabetesrokotetta on kehitetty Tampereella jo usean vuoden ajan, sillä se on ainoa keino selvittää, aiheuttaako enterovirus diabetesta vai ei. Enterovirus on hyvin yleinen ja aiheuttaa pikkulapsilla usein nuhakuumetta. Jos viruksen toiminta pystytään rokotteen avulla estämään, nähdään, säästyvätkö rokotteen saaneet diabetekselta.
Rokote sisältää virusta, jonka toiminta on kemiallisesti estetty. Se saa ihmisen tuottamaan vasta-aineita enterovirukselle, vaikka elimistössä ei olekaan tulehdusta.
Kun ihminen sitten altistuu elävälle enterovirukselle, vasta-aineet hyökkäävät heti sen kimppuun eikä tulehdus ehdi kehittyä.
Diabeteksen tapauksessa olennaista on, että entero-virukset saataisiin tuhottua ennen kuin ne ehtivät haimaan, Laitinen sanoo.
Rokotteen kehittämisessä on otettu mallia poliorokotteesta, joka on turvallinen, tehokas ja sitä on käytetty menestyksekkäästi vuosikymmeniä. Myös polio on enteroviruksen aiheuttama, ja rokotteen ansiosta sairaus on lähes tyystin kitketty maapallolta.
Vastaus on vuosien päässä
Seuraava askel on, että rokotetta ryhdytään tutkimaan ihmisillä. Oikeastaan olisi parempi puhua harppauksesta, sillä siirtymä eläinkokeista ihmisillä tehtävään tutkimukseen on pitkä ja vaikea. Rokotteen valmistamiselle on tiukat kriteerit ja tutkimus on suunniteltava niin, että turvallisuus on varmistettu ja tulokset ovat lääkeviranomaisten hyväksyttävissä.
Rokotteen valmistaminen siirtyy yliopistolta lääketehtaaseen, jossa puhtausolosuhteet ovat aivan eri luokkaa ja turvallisuus maksimaalisesti varmistettu, kertoo professori Heikki Hyöty.
Hän on tutkinut diabetesta vuosikausia ja perustanut kollegansa, professori Mikael Knipin kanssa Vactech Oy:n, jossa diabetesrokotteen prototyyppi kehitettiin. Syksyn hiiritutkimuksessa käytetty rokotekin perustuu tähän Vactechin rokotteeseen.
Viime kesänä Vactech solmi sopimuksen yhdysvaltalaisen Provention Bio –yrityksen kanssa, jonka rahoituksen turvin diabetesrokotetta päästään nyt tutkimaan ihmisillä.
Tutkimusta tullaan tekemään Suomessa ja uskomme, että pääsemme aloittamaan seuraavan kahden vuoden aikana, Hyöty sanoo.
Ensimmäisessä vaiheessa rokotteen turvallisuus varmistetaan pienellä joukolla aikuisia, ja vasta kolmannessa vaiheessa päästään käsiksi diabeteksen ja enteroviruksen yhteyden vahvistamiseen. Silloin tarkoitus on rokottaa alle vuoden ikäisiä lapsia, jotka eivät ole vielä altistuneet diabetekseen liitetyille enteroviruksille.
Menee siis vielä useita vuosia ennen kuin tiedämme, ehkäiseekö rokote tyypin 1 diabetesta.
On hyvä muistaa, että enterovirukset aiheuttavat muitakin sairauksia, esimerkiksi aivokalvontulehdusta, sydänlihastulehdusta ja enterorokkoa. Uskomme, että rokotteesta voi olla merkittävää höytyä myös niiden ehkäisemisessä, Hyöty huomauttaa.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Mylab Nyt -lehden numerossa 2018 1.