Miksi sepelvaltimotaudin riskitesti yleistyy niin hitaasti?

Kuka meistä on suurimassa riskissä sairastua sydänkohtaukseen? Keille kannattaisi suunnata tehokkainta ennaltaehkäisyä, hoitoa ja seurantaa, jotta sydänkuolemia voitaisiin ehkäistä?

Tähän lupaa vastata Suomessa kehitetty sydänriskitesti, joka mittaa plasman keramidipitoisuuksia.

Nykyiset, vahvasti ikään perustuvat riskilaskurit eivät aina tunnista suuren riskin potilaita ajoissa. Jos haluamme ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja, meidän tulisi löytää 30-40-vuotiaat suuren riskin potilaat, painottaa terveysalan professori Reijo Laaksonen Tampereen yliopistosta.

Laaksonen toimii lääketieteellisenä johtajana Zora Biosciences -bioteknologiayrityksessä, joka on kehittänyt plasman keramideja mittaavan Hertta-testin. Hän esitteli uusimpia tutkimustuloksia aiheesta Laboratoriolääketiedepäivillä.

Tutkimusten mukaan plasman keramidien avulla voidaan tunnistaa väestöstä ne, joilla on muita suurempi riski sairastua sepelvaltimotautiin. Toisaalta testi erottaa jo sairastaneista ne, joilla on suurin riski uuteen sydänkohtaukseen. Lisäksi keramidien avulla voidaan arvioida diabetesriskiä.

Keramidit ovat tutkimuksissa osoittautuneet selvästi vahvemmaksi sydänriskin ennustajaksi kuin esimerkiksi veren LDL-kolesterolipitoisuus. Testin käyttö on kuitenkin vielä Suomessa vähäistä.

Vaatii valtavasti kliinikoiden kouluttamista ja myös asenteiden muutosta, jotta testi otettaisiin laajempaan käyttöön. Se on pitkä ja kivinen tie, joka vain jatkuu, Laaksonen kuvailee.

Keramidit kiihdyttävät suonen tukkeutumista

Miksi sitten juuri keramidit näyttävät olevan sepelvaltimotaudin ”pahiksia”, joiden pitoisuutta kannattaisi testata?

Reijo Laaksosen mukaan keramidit kertovat ensinnäkin elimistön yleisestä lipidikuormasta. Niiden pitoisuus on vahvasti yhteydessä veren LDL-pitoisuuteen, mutta niillä saattaa olla myös LDL-kolesterolista riippumatonta vaikutusta sydäntapahtumiin.

Keramidit vaikuttavat siihen, miten LDL-hiukkaset kulkeutuvat verisuoniin ja kokkaroituvat siellä suonia ahtauttavaksi plakiksi. Ne ovat myös tulehduksen välittäjäaineita: elimistön krooninen tulehdustila lisää keramidien synteesiä ja toisinpäin.

Kirsikka kakun päällä on, että keramidit vaikuttavat myös verihiutaleiden paikalliseen aktiivisuuteen. Eli kun ne ovat ensin osallistuneet plakin muodostumiseen ja tulehduksen kautta plakin repeytymiseen, ne vaikuttavat siihen, kuinka verihiutaleiden trombinmuodostus tulee paikalle tukkimaan suonen, Laaksonen kertoo.

Monien kolesteroli- ja diabeteslääkkeiden, kuten statiinien ja metformiinin, on todettu laskevan plasman keramidipitoisuuksia. On mahdollista, että tulevaisuudessa markkinoille saadaan myös suoraan keramideihin vaikuttavia lääkehoitoja.

Vielä ei kuitenkaan tiedetä, ovatko keramidit itsenäisesti syyllisiä sepelvaltimotautiin vai vain kohonneen sydänriskin merkkiaineita. Laaksonen itse uskoo ensimmäiseen vaihtoehtoon.

On osoitettu, että statiinit laskevat sydänriskiä riippumatta siitä, laskeeko LDL-taso vai ei. On mahdollista, että statiinien vaikutus välittyykin ihan muuta reittiä, ja keramidit voivat olla siinä yksi tekijä.

Kardiologian professori: ”Käyttökelpoinen menetelmä”

Kardiologian professori Juha Sinisalo Helsingin yliopistosta on perehtynyt plasman keramideista kertyneeseen tutkimustietoon. Sinisalo toimii osastonylilääkärinä HYKS Sydän- ja keuhkokeskuksessa.

Mielestäni keramidit ovat varsin hyvä biomarkkeri, selvästi parempi kuin perinteiset lipidit. Erityisesti valistuneille henkilöille, jotka haluavat tietää lisää omasta sydänriskistään, se on varmasti käyttökelpoinen menetelmä, jota kannattaisi käyttää nykyistä enemmän, hän pohtii.

Jos testi otetaan ja tulos on poikkeava, potilaalle tulisi kuitenkin olla tarjolla keinoja, joilla riskiä voi vähentää. Muuten testi ei johda mihinkään.

Potilaan pitäisi olla valmis laihduttamaan, lisäämään liikuntaa, käyttämään ehkä kalliimpia lääkkeitä tai isompia lääkeannoksia. Jos niihin ei ole valmis, ei ole mieltä ottaa testiäkään, Sinisalo huomauttaa.

Lääkärit odottavat vielä lisää tutkimusnäyttöä

Keramiditestiä käytetään nykyisin lähinnä yksityisessä terveydenhuollossa. Testin melko korkea hinta, noin 100-150 euroa, voikin hillitä sen laajempaa käyttöä.

Juha Sinisalon mukaan tutkimusnäyttö keramideista on jo varsin hyvä. Korrelaatio sydänriskiin on osoitettu laajoissa tutkimuksissa, jotka on julkaistu alan johtavissa tiedelehdissä.

Monet lääkärit odottavat kuitenkin vielä lisää tutkimusnäyttöä, ennen kuin testiä ryhdytään käyttämään nykyistä laajemmin.

Uudet riskimarkkerit edellyttävät aika ison määrän hyvälaatuisia tutkimuksia, ennen kuin ne tulevat yleiseen käyttöön. Tämä vaatii keramidien osalta vielä paljon työtä, Sinisalo miettii.