Patologian osastonylilääkäri Teemu Tolonen Fimlabista uskoo, että digipatologian hyödyt ylittävät lopulta kustannukset. Hän kertoi aiheesta Laboratoriolääketiedepäivillä. Patologian osastonylilääkäri Teemu Tolonen Fimlabista uskoo, että digipatologian hyödyt ylittävät lopulta kustannukset. Hän kertoi aiheesta Laboratoriolääketiedepäivillä. Tulevaisuudessa patologin tekemä silmämääräinen arvio ei enää riitä, vaan digitaalista kuva-analyysia edellytetään ainakin tietynlaisessa diagnostiikassa, ennustaa patologian osastonylilääkäri Teemu Tolonen Fimlabista.
Leikelasien digitaalinen skannaus ja kuva-analyysi ovat viime vuosina rantautuneet patologian klinikkaan. Parhaimmillaan digipatologia voi vähentää virheitä, parantaa kasvainluokitusten toistettavuutta ja vapauttaa patologien työaikaa olennaiseen.
Etätyö ja muiden asiantuntijoiden konsultointi mahdollistuu, kun leikelaseja voi tarkastella digitaalisesti missä päin maailmaa tahansa. Myös vertailu vanhoihin näytteisiin on tulevaisuudessa helppoa, kun kaikki kuvat löytyvät nopeasti digitaalisesta arkistosta.
Teemu Tolosen mukaan uudet menetelmät vaativat kuitenkin vielä paljon kehitystyötä ja validointia, ennen kuin niitä voidaan täysin hyödyntää potilastyössä. Eniten digipatologian yleistymistä hidastaa tallennustilan kallis hinta.
Patologiassa syntyy jäätävän kokoisia tiedostoja. Jos kuvat tallennetaan suoraan skannerilta, yksi leikelasi vie noin 2 gigatavua tilaa, hän kertoo.
Tiedostojen pakkaamiseen on kehitetty menetelmiä, joiden avulla tallennustilan tarvetta voidaan vähentää. Joissakin laboratorioissa on silti päädytty tuhoamaan kaikki tiedostot käytön jälkeen, koska niiden arkistointi olisi liian kallista.
On halvempaa digitoida näyte tarvittaessa uudelleen kuin säilyttää kaikki tieto, Tolonen kuvailee.
Kohtuuttomia laatuvaatimuksia?
Ainakin toistaiseksi näytteiden digitalisointi tuottaa laboratoriolle lisätyötä. Toisin kuin radiologiassa, jossa digi on korvannut filmin, patologiassa näytelasit joudutaan valmistamaan joka tapauksessa.
Teemu Tolosen mukaan näytteiden digitalisointi aiheuttaa lasien valmistukseen lähes kohtuuttomia laatuvaatimuksia.
Mielestäni skannerit ovat vielä aivan liian herkkänahkaisia. Peitinlasit eivät saa olla yhtään vinossa, tai skannaus pysähtyy, ja pienetkin roskat tai liimatahrat lasilla aiheuttavat tarkennusongelmia, hän kertoo.
Tolosen mukaan vaatimukset on mahdollista täyttää, kunhan ne huomioidaan kaikissa laboratorioprosessin vaiheissa. Hän kuitenkin toivoo, että tulevaisuudessa skannausteknologia kehittyisi niin, että pienet virheet eivät aiheuttaisi suuria ongelmia.
Diagnostiikka kuvaruudulta on turvallista
Digitaalinen patologia on kehittynyt viime vuosina niin, että sitä voidaan jo hyödyntää sairauksien diagnostiikassa. Tolonen kertoo 2015 julkaistusta brittitutkimuksesta, jossa verrattiin 3 000:tta tietokoneen ruudulta ja valomikroskoopilla tehtyä diagnoosia.
Ainoastaan 72 tapauksessa diagnoosit poikkesivat toisistaan, ja näistä 21 oli kliinisesti merkittäviä. Kuvaruudulta virtuaalilasilta tehdyistä diagnooseista oli oikein 9 ja valomikroskoopeilla tehdyistä 12. Lopputulema oli, että virtuaalimikroskooppi on yhtä kelpo diagnostinen väline kuin valomikroskooppikin.
Tolonen uskoo, että digipatologian hyödyt ylittävät lopulta kustannukset. Digitaalista kuva-analyysia voidaan jopa tulevaisuudessa edellyttää immunohistokemiallisten värjäysten arvioinnissa, kuten esimerkiksi rintasyövän ja maha-suolikanavan neuroendokriinisten kasvainten proliferaatiomittauksissa.
Teemu Tolonen kertoi digitaalisen patologian hyödyistä ja haasteista Laboratoriolääketiede-tapahtumassa 5.10.2017.