Proteesillakin voi kävellä normaalisti

Erilaiset proteesit ovat kehittyneet viime vuosina huimasti. Nyt on päästy jo siihen pisteeseen, että polviproteesien liikerata on saatu jäljittelemään polven luonnollista liikerataa.

Eikä tämä luonnollisuus rajoitu vain kävelyyn, vaan proteesin voi tarvittaessa ohjelmoida myös pyöräilyyn tai vaikkapa luisteluun sopivaksi. Toiminnasta toiseen siirrytään vain pienen, helposti mukana kulkevan kaukosäätimen avulla.

Tampere React -seminaarissa proteesien tulevaisuutta valotti apuvälineteknikko Janne Isokangas apuvälinevalmistaja Otto Bock Scandinavia Ab:sta.

Kohti luonnollista askellusta

Isokankaan mukaan proteesien kehityksessä tavoitellaan nyt mahdollisimman luonnollista askellusta ja kaikinpuolista helppokäyttöisyyttä.

- Lisäksi tavoitteena on kehittää näitä proteeseja entistä laajemmalle käyttäjäjoukolle. Tarkoitus ei ole, että näitä käyttävät vain hyperaktiiviset liikkujat, vaan myös aivan tavalliset ihmiset.

Luonnollisen askelluksen jäljittely proteesilla ei ole ollut aivan yksinkertaista. Liikeradan saaminen luonnolliseksi on vaatinut tutkimusvaiheessa satoja mittauksia ja niiden tarkistuksia. Proteesilta puolestaan vaaditaan elektroniikkaa, hydrauliikkaa ja sensoreita.

- Proteeseissa hyödynnetään samaa tekniikkaa, jota käytetään vaikkapa lentokoneissa tai Iphonessa, Isokangas huomautti.

Näitä yhdistelemällä proteesit on saatu toimimaan niin, että niillä pystyy muun muassa astumaan esteen yli.

- Toinen vaikea alue on ollut kävely alamäkeen tai portaita alas. Nyt senkin pitäisi onnistua ilman kaatumisen pelkoa.

Proteesi ei tee tanssijaa

Joitakin rajoituksia on silti edelleen.

- Proteesin avulla ei voi uida, vaikka se kestääkin esimerkiksi veteen putoamisen, Isokangas kertoi.

Hän myös painotti, että kovinkaan kehitystyö ei voi koskaan johtaa siihen, että proteeseista tulisi synnynnäisiä, terveitä raajoja parempia.

Kysymykseen, voiko proteesilla tanssia, Isokangas vastasi, että kyllä ja ei.

- Monenlainen liikkuminen onnistuu, mutta ei proteesi kenestäkään tanssijaa tee, Isokangas nauratti.

Teksti ja kuva: Hanna Hyvärinen